Julle oli niin pieni kun näin sen ensikertaa! Olin sillon kyllä aika pieni, mutta muistan sen, kun se oli sen siskojen, veljien ja äidin (Millan) kanssa yhdessä huoneessa ja poikaset taapersivat huoneessa äidin lähettyvillä. Siinä se sitten oli. Pieni liikkuva otus oli siinä. Sekö meille tulisi? Julle on mun isosiskon koira virallisesti, mutta kun tämä ei asu enää kotona niin mulle tuli Jullen hoito mutta eipä tuo mua haittaa ollenkaan.
Sitten se pieni otus oli kohta meillä. Pieni mustavalkoinen koira. Muistan sillon kerran kun mentiin grillaamaan järvenrannalle ja Julle tuli mukaan. Tämä ei osannu vielä kunnolla varoa ja tietty sen piti mennä istumaan juuri siihen missä vilisi muurahaisia..pikkusella ei tainnu olla kovin mukavaa kun joku tais ihan purastakkin sitä.
Pari vuotta tuon jälkeen Julle oli meidän kanssa autossa. Oltiin lähdetty johonkin, en muista minne sorry! ja Julle jäi autoon siksi hetkeksi. Kun palattiin autoon huomattiin, että se oli saanut tongittua purkkapussin itelleen ja syönyt kaikki purkat mitä sinne oli jääny. Noniin..äiti alko seurailemaan ettei mitään sivuoireita tulisi ja hyvin se meni.
Sitten tuli aika kun Julle vietiin kastrointiin. Olin serkuilla sillon kun Julle meni eläinlääkäriin. Kun mua tultiin hakemaan näin vain koiran takapenkillä joka nukkui ja haisi aivan eläinlääkärin lääkkeille. Sillä oli ympärillään "outo tötterökaulus". Julle vietiin kotia lepäämään ja siellä se sitten heräsi ja toipui hyvin.
Sitten Jullesta alkoi tulla kuuro. Se ei enään kuullut meilkein mitään. Hyvin se silti pärjäs.
Jokunen vuos sitten mentiin Hyrynsalmeen lomalle ja isosisko jäi hoitamaan Jullea. Kun oltiin tulossa sieltä sisko soitti, että Julle on syöny 1kg karkkia! Tais koiralla olla vähän huono olo. Eläinlääkärille oli soitettu ja käskivät seurata tarkasti koiraa. Sillon oli mun kaveri mukana ja mentiin vielä käymään sinä iltana pyöräilemässä. Löysin tien vierestä semmosen vihreen pehmomerihevosen ja vein sen kotia Jullelle:D
Jullesta alko sitten tulla sokea, pientä harmaakaihia alko silmistä näkymään. Sitten tuli tää äitin ja iskän ero. Julle muutti täysin uuteen taloon. Hyvin se kuitenkin on tänne kotiutunu. Mutta sitten tuli tämä ei niin mukava tapaaminen täällä. Täällä oli sakemanni ja se pääsi irti omistajansa luota..juuri sillä hetkellä oltiin Jullen kans menossa lenkillä. Eikö se koira juokse heti Jullen kimppuun ja ala näykkimään sitä! Otin Jullen ja lähdin juoksemaan koira sylissä äkkiä meille. Sakemanni juoksi mun perässä ja yritti kaataa mua siinä samalla...Jullea se oli kerennyt purra ja äiti soitti eläinlääkärille ja lähti siskon kans käymään siellä. Ei kuulemma löytynyt mitään, mutta kun pari päivää myöhemmin rapsuttelin Jullea löysin lonkasta rupikohdan. Arasteli hieman, mutta nyt on hyvin parantunut tästä. Oli kyllä kamala kokemus itellekkin.
Hyvin sitkeä ukkeli meille on saatu ja tosi ilonenkin siittä vaikka omia touhuja sillä on ollu, mutta sitähän tää on!♥ En vaihtais mihinkään, ikinä, koskaan! Ja meille sanottiin kun Julle oli pari vuotias että se eläisi korkeintaan 8 vuotiaaksi. Entä tänä päivänä? Täällä köpöttelee 10-vuotta oleva koiravanhus:)
Tässä nyt tämmönen katsaus Jullen elämään:D Muuta en muistakkaan. Pentukuvia ei ole joten tässä tämmönen Jullesta muistokuvakokonaisuus♥
 |
| Ilmeet tyylillä♥ |
Aina ja ikuisesti:
FOR EVER BEST FRIENDS♥
Merbi~
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti