Eilen kuulin, että Amal on herännyt ja vein sille ruokaa. Kun se käveli syömään, huomasin että nyt ei ole kaikki okei. Se näytti melkein ryömivän eteenpäin ja silmät oli melkein kiinni. Arvasin jo silloin, että nyt on vanhuus viemässä veronsa tästä pikkuisesta. Pikkumies söi vähän ja alkoi liikkua ympäri dunassa, kunnes lopulta asettui makuulle juoksupyörän taakse. Siihen se jäi. Kävin tänään hautaamassa sen ukkosen jyristessä komeasti taustalla.
Amal eli kunnioitettavaan kahden ja puolen vuoden ikään. Se hoiti hommansa öisenä rapistelijana hyvin, vaikka muutamana yönä jouduinkin lähtemään evakkoon olohuoneen sohvalle kamalan metelin takia tai siirtämään sen olohuoneeseen. Amalilla ei ollut ainuttakaan eläinlääkärikäyntiä koko elämänsä aikana eikä se koskaan muistaakseni hajottanut mitään erityisestä, joten se on ollut kaikista vähiten päänvaivaa aiheuttanut eläin. Kiitos talvikkohamsterille siitä. : )
Soitin eilen illalla eläinlääkärille ja ajattelin viedä Amalin lopetettavaksi - tilanne vaikutti siltä, että se tekee kuolemaa, enkä kestänyt katsella sitä vierestä. Päivystyksestä kuitenkin sanottiin, että ei kannata tulla enää niin myöhään (puoli kymmeneneltä) jos sillä ei ole kipuja. Näin jälkikäteen ajatellen se, ettei Amalia lopetettu muutenkaan, oli parempi. Vanhan, kuolevan eläimen siirtäminen laatikkoon ja siitä autoreissun kautta eläinlääkäriin ei todellakaan olisi se rauhallinen ja mukava vaihtoehto, mitä toivoisi. Se vain aiheuttaisi turhaa stressiä ja mahdollisesti eläimen kuoleman matkan aikana ja vieläpä tuntemattomassa ympäristössä. Vaikka vierestä seuraaminen on varmasti vaikeaa, niin eläimelle on mukavempaa kuolla omassa kodissa ja tutussa ympäristössä. Amal kuoli parissa tunnissa siitä, kun huomasin että se on kuolemassa.
Iloisempana uutisena Ruun vitamiinilisät menee hyvin alas. Mun ei tarvitse edes ottaa sitä pois häkistä; näytän ruudan sille ja se juo ihan itse niin paljon kuin jaksaa. Tällä konstilla joudun antamaan lisän kahdessa osassa, mutta onpa ainakin miellyttävämpää kuin se pakkojuotto, johon pelkäsin joutuvani :) kiltti ja todella reipas marsu.
~Charoi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti